20.7.2014

Turvallista kotimatkaa!

Päätoimikunnan puheenjohtaja Matti Hintikka kertoo opistoseurojen onnistuneen hyvin. Seurojen ydinsanoma säilyi samana, vaikka ulkoiset puitteet olivatkin hieman muuttuneet ja kehittyneet.
Hintikka toteaa, että seurapuheissa kuului sanoma siitä vapaudesta, johon seuratunnuskin viittaa: ”Teidät on kutsuttu vapauteen.” Seuravieraat saivat kokea uskon tuomaa sydämen rauhaa, vapautta ja iloa.

turvallistakotimatkaaSeuravieraita oli enimmillään lauantai-ita, jolloin väkimäärä nousi noin 13 000:een. Hintikka kertoo, että käyttöön otetut uudet majoitus- ja pysäköintialueet tulivat tarpeeseen. Alueet riittivät hyvin. Himoksen ja seura-alueen välinen bussikuljetus sai paljon hyvää palautetta. Opistoseurat järjestettiin jälleen suurelta osin talkoovoimin. Hintikka kiittää kaikkia seurojen järjestelyihin ja työvuoroihin osallistuneita.

Myös opiston rehtori Jukka Palola yhtyi päätössanoissaan kiitoksiin. Ja muistutti, että tämän vuoden opistoseurojen tunnus ”Teidät on kutsuttu vapauteen” on suunattu kaikille ihmisille.

20.7.2014

Pyhäkoulussa puhuttiin lasten parhaasta ystävästä

Lapset_pyhäkoulussaSeurateltta täyttyi aamupäivällä pyhäkouluun kokoontuneista lapsista. Ville Laivamaan pitämän pyhäkoulun aiheena oli Johanneksen evankeliumin kertomus sairaasta miehestä Betesdanin altaalla. Evankeliumi kertoo, että mies ei omin avuin päässyt altaaseen, jossa uskoi parantuvansa, ja hän pyysi Jeesukselta apua. Jeesus paransi miehen sanallaan.

Laivamaa antoi lapsille miettimistehtäviä. Kysyessään, mitä tehdään kun tulee huono omatunto, lapset vastasivat: ”Pyydetään anteeksi.” Laivamaa totesi, että lapset ovat uskon esikuvia ja esimerkkinä aikuisille anteeksipyytämisessä.

Laivamaa puhui lapsille, että Jeesus on kaikkien ihmisten paras ystävä. Hän muistaa erityisesti sairaita ja yksinäisiä, eikä koskaan hylkää heitä.

Kotitehtäväksi lapsille annettiin opetella Isä meidän rukous. Seurateltta täyttyi pyhäkoulun jälkeen lasten kirkkaista äänistä, kun laulettiin lasten lauluja.

20.7.2014

Lauantai-iltana seurateltta täyttyi nuorista

Lauantain myöhäisiltana seuratelttaan kokoonnuttiin kuuntelemaan Heikki Marjasen pitämää puheenvuoroa, jonka aihe sisälsi opistoseurojen tunnuksen: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13). Puheenvuoron ydinajatuksena oli uskomisen tuoma ilo ja vapaus, joka antaa ihmiselle rauhan.

Alustuksen_kuulijoita

Puheenvuorossa tuli esille, että Jeesus ansaitsi kuolemallaan ihmisille vapauden. Marjanen tähdensi, ettei vapaus tarkoita sitä, että voisimme toimia elämässämme miten vain turvaamalla siihen, että kaikki on jo annettu anteeksi. Meitä ei siis ole vapautettu tekemään syntiä, vaan etsimään sitä, mikä on Jumalan tahdon mukaista. ”Uskovainen ihminen kuuntelee Jumalan sanan neuvoa ja opetusta, ei lain pakottamana, vaan koska Kristus elää hänessä. Hän tekee valintoja, käyttää Jumalan hänelle antamaa järkeä, käyttää vapauttaan vastuullisesti ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään”, Marjanen kiteytti alustuksensa lopuksi.

19.7.2014

Lauantai-iltana vietettiin ehtoollisjumalanpalvelusta seurateltassa

”Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja” kajahti voimakkaasti täydessä seurateltassa opistoseurojen lauantaisen viikkomessun aluksi. Johdantosanoissa todettiin, että ehtoollinen vahvistaa uskoa. Liturgina toiminut pastori Sampo Luukkonen kehotti kuulijoita muistelemaan omaa ensimmäistä ehtoollistaan. Hän nosti esille uskomisen ja syntien anteeksisaamisen synnyttämän ilon.

ehtoollinenSaarnassa pastori Timo Löppönen muistutti uskomisen tärkeydestä juuri tällä hetkellä. Hän muisteli kuinka ristinryöväri pelastui, vaikka ehti uskoa vain muutaman tunnin. Sillä ei ole merkitystä kuinka pitkään on uskonut: ”Vaikka kymmenen vuotta uskoo ja luopuu uskosta, siitä ei ole enää mitään jäljellä.” Toisaalta parannuksen tekoa ei kannata jättää viime hetkille, sillä Jumala ei välttämättä anna enää uskomisen armoa.

Viikkomessun kuulijoille muistutettiin, että emme usko tätä aikaa varten. Vaikka elämä uskovaisena toisikin ystäviä tai muuta ajallista hyötyä, uskon päämäärä on taivaaseen pääseminen.

Saarnan lopussa Löppönen kiteytti: ”Jumalan armosta olemme sitä mitä olemme. Karikoiden kautta Jumala on ohjannut elämäämme siihen, että voimme kantaa Jumalan lapsen kallista nimeä.” Seuravieraita kehotettiin uskomaan synnit anteeksi ja rohkaistiin käymään hyvällä mielellä ehtoollispöytään.